Oopperakummien kevään 2019 matka Dresdenin arvostettuun Semperoperaan
Kevään 2019 oopperamatkamme suuntautui jälleen Saksaan, tällä kertaa Dresdeniin, jossa vietimme huhtikuun viimeisen viikonlopun loistavan ohjelman parissa. Matkaan lähti meitä kummeja 15, joukossa sekä vanhoja tuttuja että uusia kasvoja. Useimmille Dresden oli täysin uusi matkakohde: itse tiesin kaupungista lähinnä vain toisen maailmansodan lopun pommitukset ja tulimyrskyn, joihin muistin yläasteikäisenä lukemani Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 / Slaughterhouse 5-kirjan jollain tavalla liittyvän. Ohjelmastamme vastasi Aalto Tours / Sirkka-Liisa Aalto, jonka laajasta ja yksityiskohtaisesta historian tuntemuksesta saimme nauttia viikonlopun bussi- ja kävelykierroksilla Dresdenissä ja sen vehreässä lähiympäristössä Elben rinteillä.
Saavuimme Dresdeniin perjantaina alkuiltapäivästä tilausajobussilla Berliinin lentoasemalta upeasti viheriöivien maisemien läpi: koska kevät oli Suomesta lähtiessämme ollut vielä kovin alkuvaiheessa, Saksan pidemmälle edennyt kesä oli iloinen yllätys. Majoituimme kaupungin historiallisessa keskustassa sijaitsevassa upeassa Taschenbergpalais Kempinski -hotellissa, jonka historia ulottuu 1700-luvun alkuun ja joka toisen maailmansodan lopussa tuhouduttuaan uudelleenrakennettiin noin 25 vuotta sitten alkuperäiseen barokkityyliin. Aloitimme kaupunkiin tutustumisen kävelykierroksella barokkikeskustan tärkeimpiin nähtävyyksiin, joita ovat mm. residenssilinna ja sen aarre- ja taidekammiot sekä Zwingerin palatsit ja erityisesti siellä sijaitseva Alte Meister –taidemuseo. Piipahdimme sisällä upeassa luterilaisessa Frauenkirchessä, joka pommituksia seuranneessa tulipalossa romahdettuaan ja vasta Saksojen yhdistymisen jälkeen alkaneen jälleenrakennuksen valmistuttua vihittiin uudelleen käyttöön vuonna 2005. Kierroksemme päättyi maittavaan myöhäiseen lounaaseen, jolloin pääsimme nauttimaan kauden herkullisesta valkoisesta parsasta ensimmäistä, muttei suinkaan viimeistä kertaa viikonlopun aikana.
Musiikkiohjelmamme aloitti perjantai-iltana Tsaikovskin tuttu Joutsenlampi-baletti, jonka sävelet olivatkin jo pari edellistä päivää soineet mielessäni. Nyt näimme vuonna 2009 ensi-iltansa saaneen hiukan erilaisen version, jonka koreografia oli Aaron S. Watkinin ja näyttämöllepano Francine Watson Colemanin. Musiikkia johti David Coleman. Mainittakoon tässä myös, että Semperoperan orkesteri, Sächische Staatskapelle Dresden, on yksi maailman vanhimmista ja perustettu jo vuonna 1548. Baletin pääosissa esiintyivät Odetten/Odilen roolissa pitkä eteläkorealainen Sangeun Lee sekä prinssi Sigfriedinä venäläissyntyinen Dmitry Semionov. Viimeinen näytös jätti osallistujajoukkomme mietteliääksi: tässä versiossa oli nimittäin poikkeuksellisesti onnellinen tai ainakin sellaiseksi tulkittavissa oleva loppu! Itse Dresdenin Semperoper, joka sijaitsi aivan hotellimme vieressä teatteriaukiolla, on upea uusbarokkia edustava rakennus, jonka näyttävä pääsali ja ylimmän kerroksen koristeellinen lämpiö herättivät meissä ihastusta.
Palatsihotellimme ”ruhtinaallisen” aamiaisen jälkeen lähdimme bussikierrokselle ydinkeskustan ulkopuolelle: ajoimme Grosser Garten -puiston sivuitse ja kiertelimme pommituksista säilyneitä kauniita jugend-kortteleita koristeellisine taloineen ja jo kukkimaan alkavine puutarhoineen. Ylitimme Elben sinertävää ”Blaues Wunder” -siltaa pitkin ja nousimme rinnettä kohti Dresdner Heide -nummea ja kolmea linnamaista ”Elbschlösser”, joista keskimmäisen pihalle pysähdyimme ihailemaan viiniviljelysten pengertämiä maisemia Elben laaksoon ja kuvaamaan hääseremoniaa varten tuotuja valkoisia kyyhkysiä. Paluumatkalla piipahdimme Guinnessin ennätystenkirjan maailman kauneimmaksi maitokaupaksi nimeämään Pfunds Molkereihin, jonka lähes 250 neliömetriä Villeroy & Bochin käsinmaalattuja kaakeleita lattiasta kattoon tosiaan tekivät siitä nimensä veroisen. Hotellille palattuamme jakauduimme pienempiin ryhmiin: omani suuntasi tuolloin upeaan Alte Meister -taidemuseoon, joka tarjosi nähtäväksemme lukuisia mestariteoksia, tunnetuimpina Rafaelin ”Sikstiiniläismadonna” ja Giorgionen/Tizianin ”Nukkuva Venus”. Taide-elämysten jälkeen vietimme iltapäivää pitkään kiireettömästi seurustellen maistuvan parsalounaan äärellä.
Matkamme musiikillinen huippukohta ajoittui lauantai-iltaan. Valovoimainen kummilapsemme Tuuli Takala, jota itse olin aiemmin ihaillut Kansallisoopperan Taikahuilussa, debytoi loistavasti Sophien roolissa Richard Straussin Ruusuritari-oopperassa. Näin Ruusuritarin nyt ensi kertaa, joten minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, mutta tämän elämyksen jälkeen rima on asettunut korkealle! Ruusuritari kestää väliaikoineen neljä ja puoli tuntia, mutta ilta kului kuin siivillä koomisen, viihdyttävän tarinan edetessä loistavien esiintyjien ja orkesterin eteenpäin viemänä ja tietysti Tuulin esiintymistä ja onnistumista ihaillen. Musiikinjohdosta vastasi israelilainen kapellimestari ja säveltäjä Omer Meir Wellber. Lavalla päärooleissa yleisön valloittaneen Tuuli Takalan ohella esiintyivät upea norjalainen sopraano Marita SØlberg (marsalkatar, ruhtinatar Werdenberg), jolle näkemämme näytös oli myös ensiesiintyminen tässä roolissa Semperoperassa; basso Peter Rose (paroni Ochs auf Lerchenau); samoin loistavasti debytoinut mezzosopraano Christina Bock (Octavian), sekä baritoni Markus Eiche (von Faninal). Mielestäni esitys onnistui kaikin puolin mainiosti ja seurueemme nautti siitä huomioitteni mukaan kovasti, samoin kuin muu yleisö: aplodit tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Esityksen jälkeen meillä oli ainutlaatuinen tilaisuus saada Tuuli Takala ja hänen miehensä seuraksemme iltapalalle ja seurustelemaan: ilta venyikin hyvässä seurassa pikkutunneille saakka.
Sunnuntaiaamupäivän toivelistalla oli kävelyä ja se toteutuikin hyvin: askelmittarini näytti illalla 16 892 askelta! Vanhan Altmarkt-torin kevätmarkkinoiden – joiden monipuolinen tarjonta kattoi mm. laadukkaat hammaslääkärin välineet! – kautta kävelimme Volkswagenin lasisen die Gläserne Manufaktur
-kokoonpanotehtaan ohi yliopistolliseen kasvitieteelliseen puutarhaan ihastelemaan sen keväistä kukkaloistoa ja tutkimme erityisesti pioneja, joista meille tutuimpia ovat kerrannaiskukkaiset lajikkeet, kun nyt näimme kukassa vain yksinkertaisia lajikkeita. Paluumatkalla tarkoituksemme oli kiertää myös katsomassa kiinnostavimmat taideteokset Neue Meister -museossa Albertinumissa, mutta aikataulumme salli lopulta vain tauon rakennuksen alakerroksen kahvilassa ja pikamarssin takaisin hotelliin Elbeä reunustavaa Brühl-terassia pitkin – tosin viimeisiä maisemakuvia vielä matkalla ottaen. Dresdenissä olisi ollut nähtävää pidemmäksikin aikaa ja lämpimästi suosittelen sitä matkakohteeksi erityisesti musiikista, taiteista ja historiasta kiinnostuneille!
Erinomaisesti järjestetty matka tarjosi jälleen upeita elämyksiä meille kummeille. Parhaimmat kiitokset loistavista järjestelyistä niistä vastanneille ja mukavasta seurasta kaikille mukana olleille!
-Hannele Lindell
Semperoper Dresden