Juhlapuhe 23.4.2024

Oopperakummit 10 vuotta - Juhlagaala 23.4.2024 Helsingin kauppakorkeakoulun juhlasali

 

Rakkaat kummit, arvoisat juhlavieraat, dear young artists,

Minä olen Hannele Lindell, Oopperakummien hallituksen puheenjohtaja. Lämpimästi tervetuloa teille kaikille!

Ohjelmamme alkoi nykyisen oopperaluokan maisteriopiskelijoiden esityksellä. Mukana olivat Emma Hartikainen, Haven Honermann, Maija Rautasuo, Leila Saari ja Sakari Topi. Ensemblen basso Martin Iivarinen on tänään valitettavasti sairaana. Kokeneempi esiintyjä oli Oopperakummien hallituksen jäsen, baritoni Sauli Tiilikainen ja flyygelin ääressä taituroi korrepetiittoriopiskelija Saki Kono. Heitä kaikkia kuulemme vielä lisää tänä iltana.

Jo yli kymmenen vuotta sitten ennakoitiin, ettei julkinen rahoitus riitä kansainvälisen tason oopperakoulutuksen säilyttämiseen Suomessa.
Syntyi ajatus perustaa yhdistys, joka keskittyisi tukemaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemian oopperakoulutusta yksityisen varainhankinnan keinoin.
Näin sai alkunsa Oopperakoulutuksen kummit ry eli Oopperakummit. Palaamme yhdistyksen perustamisvaiheeseen myöhemmin illan kuluessa.

Kummiyhdistyksen taipaleelle on mahtunut unohtumattomia tähtihetkiä ja suurta draamaa kuten oopperamaailmaan kuuluukin – ja me kummit olemme saaneet valtavasti iloa ja energiaa seuratessamme nuorten taiteilijoiden upeita esityksiä niin Musiikkitalolla, kotikonserteissa kuin mestarikursseilla. 2,5 vuoden opintojakson aikana kohtaamisia syntyy niin monia, että opimme tuntemaan kummilapsemme – kuten heitä kutsumme. Vuotuiset oopperamatkamme ovatkin monesti suuntautuneet Eurooppaan katsomaan esityksiä, joita jo siivilleen nousseet kummilapsemme tähdittävät.

Yhdistyksemme saavutukset ovat kokoamme suurempia: kymmenen vuoden aikana olemme keränneet lähes neljännesmiljoona euroa lahjoituksina oopperakoulutuksen ja oopperaopiskelijoiden hyväksi. Tänä aikana tukeamme on eri tavoin saanut lähes viisikymmentä oopperalaulun ja kymmenen korrepetition maisteriopiskelijaa.

Oopperakummien toiminta on entistäkin tärkeämpää tämänhetkisessä taloustilanteessa. Kulttuurin ja luovien alojen julkisen rahoituksen tiukentuessa yhdistyksemme tarjoaa tukea ja mahdollisuuksia lahjakkaille nuorille taiteilijoille. Tukemme luo siltoja unelmien ja todellisuuden välille ja antaa tuleville tähdille mahdollisuuden kehittyä ja loistaa.

Oopperakummien merkitys ei ole ainoastaan taloudellinen. Toimintamme osoittaa sitoutumisemme taiteen ja kulttuurin tukemiseen ja sen, että ymmärrämme niiden arvon yhteiskunnassamme. Oopperataide ja muu kulttuuri ei ole luksusta, vaan se on henkisen hyvinvointimme olennainen rakennuspalikka. Kulttuuri on voima, joka yhdistää ja avartaa näkemyksiä myös erilaisuuden ymmärtämiseen. Suomessa kulttuurilla on ollut olennainen rooli sivistysvaltion rakentajana, ja kulttuuri on määrittänyt identiteettimme kansakuntana. Niin kulttuuri kuin kulttuuriperintö on tunnistettu henkisen kriisinkestävyyden vahvistajiksi – ja on henkistä huoltovarmuutta, kuten Tasavallan Presidenttikin sunnuntaina kirjoitti.

Tänä iltana katsomme vahvasti myös eteenpäin. Joukkomme on jo laajentunut ja uudistumme jatkuvasti eri tavoin. On tärkeää, että toimintamme jatkuu yhtä omistautuneesti ja intohimoisesti kuin tähän asti. Kummiyhdistyksenä voimme edesauttaa sitä, että seuraavatkin sukupolvet saavat nauttia oopperataiteesta ja että suomalainen oopperakoulutus tuottaa jatkossakin korkeimmalla kansainvälisellä tasolla menestyviä taiteilijoita.

Kiitän lämpimästi kaikkia teitä, jotka olette eri tavoin olleet mukana tällä upealla 10-vuotisella matkalla – joko alusta lähtien tai mukana juhlistamassa tätä hetkeä.
Toivotan kaikille riemukasta juhlailtaa – terveydeksi!

-     -    -

Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala on muistanut juhlaamme videotervehdyksellä. Kuulemme sen seuraavaksi.  

 

Muistikuva Oopperakummien Parman-matkalta

Puisessa kehdossa oli rykelmä kulahtaneita muoviruusuja odottamassa huomista, jolloin niiden tilalle asetettaisiin 27 tuoretta hehkuvaa punaruusua symbolisoimaan Giuseppe Verdin säveltämien oopperoiden määrää. Olimme siis Verdin syntymäkodissa Roncolen kylässä Parman ulkopuolella, jossa jo valmistauduttiin maestron syntymäpäivään, jolloin ruusut perinteen mukaan asetetaan kehtoon orkesterin soitellessa talon ulkopuolelle rakennetuvalla lavalla Verdin ikuisia sävelmiä.

Giuseppe Verdi, kuten useimmat maailman suurista taiteilijoista, syntyi vaatimattomiin maalaisoloihin. Vanhemmat olivat kuitenkin sen verran musiikki-ihmisiä, että ymmärsivät poikansa lahjakkuuden, joka vei Verdin nuorukaisena varakkaan porvarin kotiin Bussetoon. Verdi palkattiin perheen tyttären pianonsoiton opettajaksi, päätyi pian tämän kanssa naimisiin ja muutti Milanoon jättäen Parman pölyt taakseen.

Parma ei kuitenkaan ole jättänyt Verdiä vaan päin vastoin: Verdi on sen suuri poika, jonka nimi näkyy kaikkialla ja kaikessa ja jota vuosittain juhlistetaan hänen lokakuisen syntymäpäivänsä ympärille rakentuvalla komealla festivaalilla.Juhlaviikot leviävät pitkin Parman seutua kuten Busettoon, jonka Teatro Verdissä näimme matkamme kolmantena oopperana riemastuttavan hölmöilevän Falstaffin.

Ensimmäisen iltamme ooppera oli konserttiversio Nabuccosta toisessa Parman lähikylässä Fidenzassa. Teatro Magnanin punasamettisiin loosheihin ahtautuneina odotimme, koska kajahtaa kaikille tuttu ”Va, pensiero”, hebrealaisten vankien laulu, tuo Italian epävirallinen kansallislaulu. Ja kajahtihan se!

”I Lombardi alla prima crociata” eli Lombardialaiset kuuluu Verdin vähemmän tuttuihin oopperoihin, joten sitä mahtavampaa oli nähdä se itse Parman teatterissa. Verdi on kuorokohtauksien ylittämätön mestari, ja sen kuulimme myös Lombardialaisissa. En liene meistä ainoa, jonka mielestä juuri tämä ilta oli matkan musiikillinen kohokohta. Komea ooppera esitettiin pelkistetyissä, nerokkaasti tapahtumia tukevissa lavasteissa ikään kuin vastakohtana teatterin seinien koristeellisuudelle. Hieno ilta kelpasi myös neljää parvea myöten täynnä olevalle yleisölle, jonka eläytyvä käyttäytyminen on tärkeä mauste oopperakäyntiin Italiassa. Nyt kuului pelkkiä bravi-huutoja, niin heiltä kuin myös meiltä mukaan heittäytyneiltä.

Parma on tietysti muutakin kuin Verdi, joten matka ilman parmiggianoa tai Parman kinkkua ei ole (onneksi) mahdollinen. Juustoon tutustuimme heti matkan aluksi, kun tervetulolounaalla saimme nopean oppitunnin niin juuston valmistukseen kuin sen kolmen eri kypsyysasteen merkitykseen. Nuorin juusto on paikallaan alkudrinkkien siivittäjänä, keskivahva on erinomainen jälkiruoka hunajan tai hillon kera ja vanhinta parmiggianoa raastetaan tietysti jokseenkin kaiken sen päälle, mitä ”cucina povera” ikinä tarjoaa.

Meille se tarjosi matkan päätteeksi Bussetossa lounaan 150 vuotta vanhassa ruokakauppa-ravintola Barattassa. Sen kinkkutarjonta oli unohtumaton loppusilaus juustolla alkaneeseen ruokailujemme sarjaan. Ehkäpä Verdikin aikanaan hakkasi Barattan pöydän ääressä puunuijalla pähkinöitä kinkun painikkeeksi ja nosti, kuten me, huulilleen valkokeraamisen viinikulhon ja sanoi: Saluti Verdi!

Riitta Lindegren

Jäsenilta 20.9.2021 | KOHTAUKSIA JA KOHTAAMISIA

Jäsenilta 20.9.2021 | KOHTAUKSIA JA KOHTAAMISIA

Sonoressa järjestetystä Kohtauksia ja kohtaamisia -jäsentapahtumasta on nyt kulunut noin viikko ja siltä varalta, että joku jäi miettimään, mitä musiikkia tapahtumassa kuultiin, alta löytyy illan ohjelma:

Mascagni: Cherry duet (L`Amico Fritz), Tuomas Miettola ja Stella…

Kuulumisia uusien rutiinien lomasta

Kuulumisia uusien rutiinien lomasta

Miten nopeasti asiat voivatkaan muuttua. Kirjoittelen tätä blogipostausta täällä terassillani auringon lämmittäessä lasituksen läpi pitkäperjantaina. Tasan kuukausi sitten olin muiden oopperaluokkalaisten kanssa vielä Cosí fan tutten harjoituksissa, mutta emme vielä silloin tienneet, että se olisi toistaiseksi viimeinen harjoituksemme kyseisestä produktiosta. Nyt kuitenkin tässä istuessani asia tuntuu hyvin kaukaiselta, ja viimeinen kuukausi eriasteisissa etäisyyden ja eristyksen muodoissaan on kulunut kummallisella tavalla samalla sekä hirvittävän nopeasti että hitaasti.